Henkilöillä joilla on Ryhmä C:n mukainen persoonallisuushäiriö ovat sosiaalisesti estyneitä, tuntevat itsensä tavallisesti riittämättömiksi sekä ovat liian herkkiä arvostelulle.
Henkilöt joilla on tämä persoonallisuushäiriö osoittavat pysyvää ja kaikenkattavaa käyttäytymistä jonka tarkoituksena on välttää läheisten ihmissuhteiden menettäminen. Saavuttaakseen päämääränsä he luopuvat omista tarpeistaan, mielipiteistään, tunteidensa ilmaisemisestaan ja jopa omasta identiteetistään. Sen asemasta he saavat muut ottamaan vastuun pääosasta heidän elämäänsä sekä suojelemaan heitä. Heidän käsityksensä itsestään ovat luonteenomaisesti että he ovat heikkoja ja avuttomia, kun taas toiset nähdään voimakkaina ja suojelevina.
Nämät henkilöt kuuluivat ennemmin eriin luokiteltuihin ryhmiin. He kuuluivat Kraepelinin ja Shneiderin abuliseen (=tahdonheikkous, tahdottomuus) tyyppiin ja heitä pidettiin kypsymättöminä persoonallisuuksina.
Freudin mukaan riippuvainen persoonallisuus oli psykoseksuaalisen kehityksen oraalisen vaiheen takertumisen ilmentymä. Abraham uskoi että häiriön saa alkuun liiallinen oraalinen (=suuhun liittyvä) mielihyvä ja suojeleminen. Myöhemmät tutkimukset ovat sulkeneet pois nämä olettamukset ja olettaneet puolestaan liiallisen huolehtimisen oraalisesta mielihyvästä, passiivisuuden, itse-epäilyn, sekä riippuvuuden liittyvän ennemminkin puutteeseen kuin ylityydytykseen oraalisessa vaiheessa.
Riippuvainen persoonallisuus määriteltiin ensimmäisen kerran DSM-III:ssa. Kuvausta muutettiin hieman DSM-IV:ään ja ICD-10:een. Ratkaisevat ominaisuudet molemmissa järjestelmissä ovat potilaiden riippuvaisuus, kiintymys, hylätyksi tulemisen pelko, sekä pakottava tarve tulla toisten hoivaamiksi. Itseluottamuksen puute vaadittiin vielä DSM-III:ssa, mutta poistettiin myöhemmin koska se ei ole olennaista tälle häiriölle.
Taulukko 1. DSM-IV diagnostiset kriteerit riippuvaiselle persoonallisuushäiriölle
Pysyvä ja kohtuuton tarve tulla hoivatuksi joka johtaa alistuvaan ja takertuvaan käyttäytymiseen sekä
pelkoon erilleen joutumisesta, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden
lisäksi viisi tai useampaa seuraavaa: |
Riippuvaiset potilaat ovat passiivisia. He harvemmin osoittavat tunteitaan tai tarpeitaan, etenkään seksuaalisia tai aggressiivisia. Heillä on taipumus välttää vastuuta tai päätöksiä elämänsä pääalueilla, kuten työ- ja raha-asioissa tai ihmissuhdeasioissa. Sen sijaan he hakevat muita, varsinkin perheenjäseniä tai puolisoa, päättämään niistä tai antamaan jatkuvasti neuvoja. He riippuvat toisissa (usein yhdessä henkilössä joka on puoliso tai vanhempi)joiden pitää päättää minne heidän pitäisi mennä, mitä heidän pitäisi tehdä ja jopa mihin vaatteisiin heidän pitäisi pukeutua. Heillä ilmenee epävarmuutta, pessimismiä, sekä he tarvitsevat rakkautta. Heiltä puuttuu aggressiivisuus ja esiintyy avuttomuutta. Riippuvaiset potilaat välttävät sellaisia töitä joissa heitä vaaditaan ottamaan vastuuta ja johtamaan muita, ja he ahdistuvat jos heidät pakotetaan sellaiseen tilanteeseen. Nämä potilaat etsivät kovasti kumppanuutta eivätkä siedä yksinäisyyttä. He voivat toimia riittävällä tasolla jos heillä on läheinen ja turvallinen ihmissuhde, mutta jos heidät jätetään yksin he eivät selviydy. He uskovat olevansa kyvyttömiä toimimaan itsenäisesti ja tarvitsevansa jatkuvasti apua. He eivät aloita projekteja vaan odottavat muita koska uskovat heidän tekevän ne paremmin. Kuitenkin riippuvaiset henkilöt voivat tehdä kyseiset tehtävät muille ihmisille joita he haluavat miellyttää ja joihin he haluavat kiinnittää itsensä.
He hyväksyvät epämiellyttäviä tehtäviä, ovat uhrautuvia, ja sietävät sanallista, fyysistä tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttäviä suhteita voidaan hyväksyä niin kauan kuin kiintymys säilyy eikä se ole kohtuuttoman vääristynyttä.
Riippuvaisilla henkilöillä on jatkuva, kohtuuton ja epärealistinen jätetyksi tulemisen pelko. Kun intiimi suhde päättyy eroon tai kuolemaan, riippuvaiset henkilöt etsivät kiireesti toisen henkilön joka voi tarjota heille heidän etsimäänsä hoivaa ja tukea. Joten he tulevat nopeasti ja umpimähkään ripustautumaan toisiin henkilöihin jos heidät jätetään yksin.
Nämä henkilöt ovat pessimistisiä, epävarmoja, ja heillä on huono itseluottamus. He vähättelevät mahdollisuuksiaan ja menestystään ja kokevat itsensä kyvyttömiksi. He ottavat arvostelun todisteeksi kyvyttömyydestään ja vahvistavat itseluottamuksen puutettaan.
Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu keskimääräisen esiintyvyyden olevan 0.7%. Vaikka riippuvainen persoonallisuushäiriö diagnosoidaankin paljon useammin naisilla, rakenteelliset haastattelut eivät ole osoittaneet merkittävää sukupuolten välistä eroa. Kulttuurilliset tekijät voivat vaikuttaa raportoituun esiintyvyyteen, kuten passiivisuuteen, kohteliaisuuteen ja alistuvuuteen, jotka ovat normaaleja joissakin yhteisöissä.
Nuoruudessa esiintyvät riippuvaisen persoonallisuuden ominaisuudet voivat kehittyä suotuisasti aikuisuudessa tai johtaa persoonallisuushäiriöön. Riippuvaisilla henkilöillä on lisääntynyt riski sairastua masennukseen, ahdistus- ja sopeutumishäiriöihin, varsinkin läheisten suhteiden päättymisen seurauksena. Riippuvainen persoonallisuushäiriö voi olla lapsuuden eroahdistuksen seurausta tai lapsuusajan pitkäaikaisen ruumiillisten sairauksien jotka ovat vaatineet pitkäaikaista hoitoa ja huomiota seurausta.
Riippuvaisella persoonallisuushäiriöllä on joitakin samankaltaisuuksia huomionhakuisen persoonallisuushäiriön kanssa. Huomionhakuiset potilaat, kuten myös riippuvaisetkin potilaat, muuttavat käytöstään miellyttääkseen muita ihmisiä. Muut ovat heidän elämänsä keskipisteitä. Kuitenkin henkilöt joilla on huomionhakuinen persoonallisuushäiriö saavat huomiota ja välittämistä viettelevän tai manipuloivan käyttäytymisensä avulla, kun taas henkilöt joilla on riippuvainen persoonallisuushäiriö odottavat passiivisesti että toiset välittäisivät heistä.
Kuten henkilöt joilla on välttelevä persoonallisuushäiriö, riippuvaisetkin henkilöt voivat järkyttyä pienestäkin arvostelusta tai huomion puutteesta toisten taholta. Kuitenkin heiltä puuttuu välttelevien henkilöiden estyneisyys ja sosiaalinen ujouskoska he pelkäävät yksinäisyyttä tai jätetyksi tulemista.
Henkilöille joilla on riippuvainen- tai rajatilapersoonallisuushäiriö on yhteistä kohtuuton hylkäämisen pelko. Kuitenkin rajatilaiset henkilöt reagoivat eroon tyhjyyden tunteella ja raivolla sekä ovat vaativia, vastakohtana riippuvaisten henkilöiden alistuvalle ja rauhalliselle asenteelle joka suuntautuu eteenpäin etsiäkseen toisen henkilön jolta saada tukea.
Riippuvainen persoonallisuushäiriö täytyy erottaa normaalista riippuvaisesta käyttäytymisestä joka liittyy tiettyihin elämäntilanteisiin. Esim. Vanhukset joilla on pitkäaikainen tai heikentävä sairaus voivat tulla riippuvaisiksi toisten avusta.
Lääkehoitoa tarvitaan ainoastaan masennus- tai ahdistusoireiden esiintyessä, varsinkin silloin kun ne liittyvät eroon tai menetykseen.
Psykoterapiassa terapeutin täytyy estää kohtuuttoman riippuvaisen kiintymyksen kehittyminen. Itsevarmuuden ja itseluottamuksen tulisi parantua ja siten auttaa potilasta nauttimaan henkilökohtaisesta itsenäisyydestään ja riippumattomuudestaan. Kognitiivinen uudelleenjärjestely sekä sosiaalisten tilanteiden harjoittelu ovat usein käyttökelpoisia näiden muutosten aikaansaamiseksi.
Paluu hakemistoonPäivitetty 12.02.2007