Säätöventtiili muodostaa itsessään toimiyksikön joka voidaan jakaa kahteen osaan:
Säätöventtiilit voidaan jakaa kahteen eri päätyyppiin:
Sähkömoottori liikuttaa vaihteiston välityksellä venttiilin karaa ja sulkijatulppaa. Kun kara painuu alas, tulppa puristuu tiiviisti venttiilin runkoon sorvattuun istukkaan ja sulkee venttiilin. Sulkuelimen muoto vaikuttaa venttiilin ominaiskäyrän lineaarisuuteen eli siihen, miten tilavuusvirta muuttuu suhteessa karan liikkeeseen. Mitä lineaarisempi venttiili on sitä tarkemmin tilavuusvirran muutos vastaa venttiilin karan liikettä. Esim. Jos venttiili on avautuneena 10 % niin venttiilin läpi menevä tilavuusvirta on 10 % venttiilin läpi menevästä maksimitilavuusvirrasta.
Kaksitieventtiilin pesässä on kolmion muotoisia aukkoja, joiden avulla ominaiskäyrää on pyritty linearisoimaan. Kolmitieventtiili joko jakaa nestevirtauksen kahteen putkistopiiriin sulkuelimen asennon suhteessa tai yhdistää kaksi virtausta. Tällaista sovellusta käytetään usein lämmitysverkoston säädössä. Toiseen haaraan tulee lämpökeskuksesta kuumaa vettä, ja toisesta haarasta vesi menee lämmitysverkostoon. Verkoston paluuvedestä osa palaa lämpökeskukseen ja osa siitä sekoitetaan alahaaran kautta menoveteen, jotta saadaan haluttu menoveden lämpötila.
Kattilalaitoksissa käytetään kolmitiemoottoriventtiiliä eli "sunttia" kun taas kaukolämmöllä lämmitettävissä rakennuksissa käytetään säätöventtiilinä kaksitieventtiiliä joka asennetaan kaukolämpöputkiston tuloputkeen ennen lämmönsiirrintä.