Skitsotypia on kiistanalainen termi psykiatriassa. Termiä käytti Kretschmer luokitellakseen luonteenomaisen ilmiasun joka ennakoisi skitsofrenian kehittymistä. Siitä huolimatta, termiä skitsotypaalinen persoonallisuushäiriö ei sisällytetty psykiatrisiin luokituksiin ennen kuin DSM-IIIR julkaistiin vuonna 1987. Sitä ennen skitsotypaaliset henkilöt jaettiin joko skitsoidisiksi, tai skitsofreenikoiksi jotka yleensä leimattiin latentiksi skitsofreniaksi tai pseudoneuroottiseksi skitsofreniaksi. Kuitenkin tämä tautiopillinen kokonaisuus on yhä kiistanalainen ja huolimatta siitä että se hyväksyttiin DSM-IV:än, ICD-10 ei tunnusta sitä erilliseksi persoonallisuushäiriöksi. Sen sijaan ICD-10 sisältää skitsotyyppisen häiriön psykoottisten häiriöiden joukossa eikä persoonallisuushäiriönä, perustuen skitsotypaalisten henkilöiden ja muiden skitsofreniapotilaiden biologiseen samankaltaisuuteen. DSM-IV:n diagnostiset kriteerit ovat Taulukossa 1.
Taulukko 1. Diagnostiset kriteerit 301.22 skitsotypaaliselle persoonallisuushäiriölle
|
A.Pysyvä käyttäytymismalli sosiaalisten- ja ihmissuhteiden vajauksia jonka merkkeinä ovat äkillinen epämukavuus ja alentunut kyky läheisiin ihmissuhteisiin niin kuin myös kognitiiviset (=tajunnan sisältöön liittyvät) tai havainnolliset vääristymät ja eriskummallinen käyttäytyminen, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi vähintään viisi tai useampaa seuraavaa: (1) Henkilöä koskemattomien asioiden väärintulkinta henkilöä koskeviksi esim. television juontaja puhuu henkilölle
henkilökohtaisesti (poisluettuna vastaavat harhat) B. Ei esiinny yksinomaan skitsofrenian, psykoottispiirteisen mielialahäiriön, tai muun psykoottisen häiriön aikana eikä ole minkään yleisen lääkityksen suora fysiologinen vaikutus. Huomautus: Jos kriteerit ovat täyttyneet ennen skitsofrenian puhkeamista, lisää diagnoosiin "Esiaste". Esim. "Skitsotypaalinen persoonallisuushäiriö (Esiaste)." |
Skitsotypaalista persoonallisuushäiriötä esiintyy 0.5 - 3% keskimääräisessä väestössä, sukupuolten välisiä eroja esiintymisessä ei ole todettu. Se on paljon tavallisemmin diagnosoitu skitsofreniapotilaiden sukulaisilla, ja esiintyvyys on paljon suurempi samanmunaisilla kuin erimunaisilla kaksosilla (33% verrattuna 4%:iin).
Olennainen ominaisuus skitsotypaalisilla henkilöillä on kaava omituisuutta ja outoutta ihmissuhteissa joka aiheuttaa sosiaalista irrallisuutta sekä läheisten ihmissuhteiden puuttumisen. Vääristyneestä todellisuuden käsittelystä johtuen skitsotypaaliset henkilöt tuntevat olonsa erittäin epämukavaksi toisten läsnäollessa. Kääntäen, toiset tuntevat olonsa vaikeaksi skitsotypaalin henkilön seurassa johtuen heidän epätavallisesta tavastaan ajatella ja osoittaa tunteitaan.
Kuten skitsoidisilla, niin myös skitsotypaalisilla on vähentynyt halu intiimeihin kontakteihin, vaikka he voivatkin joskus näyttää onnettomilta koska heiltä puuttuu ihmissuhteita. Sen johdosta heillä ei ole muita läheisiä ystäviä tai uskottuja kuin sukulaisensa. He kokevat voimakasta ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa joissa on tuntemattomia ihmisiä. He pystyvät tarvittaessa vuorovaikutukseen, mutta he ovat mieluummin syrjässä tuntevat itsensä erilaisiksi eivätkä ole kiinnostuneita toisten asioista. Heidän ahdistuksensa näissä tilanteissa ei perustu riittämättömyydentunteisiin tai nöyryytyksen pelkoon. Ennemminkin se on tulosta epäluuloisuudesta toisten tarkoitusperiä kohtaan, ja siksi se ei vähene ajan kuluessa eikä tilanteen käydessä tutummaksi. Tästä johtuen skitsotypaaliset henkilöt voivat kasvavassa määrin huonommin ja ovat vielä vastahakoisempia uskoutumaan muille ihmisille.
Henkilöillä joilla on skitsotypaalinen persoonallisuushäiriö on usein referenssiajattelua esim. satunnaisten tapahtumien tulkitsemista erityisellä tai epätavallisella tavalla itselleen merkityksellisiksi. Kuitenkaan nämä ajatukset eivät saavuta harha-aistimusten patologista vakuuttavuutta. Samalla tavoin nämä henkilöt voivat olla kiinnostuneita taikauskosta tai yliluonnollisista ilmiöistä. He voivat kokea pystyvänsä lukemaan toisten ihmisten ajatuksia tai vaikuttamaan heidän käyttäytymiseensä ajatuksen voimalla. Heidän maaginen ajattelunsa esiintyy usein rituaalikäyttäytymisenä jonka tavoitteena on jonkin vahingollisen tapahtumien välttäminen.
Havaintojen häiriintymiset ovat säännöllisiä skitsotypaalisessa persoonallisuushäiriössä. Kokemus kuudennesta aistista on tyypillistä, 'lisämahdollisuudella' tunnistaa jonkun läsnäolo. Vääristyneet aistihavainnot esiintyvät äänihavaintoina kutsuvista äänistä tai varjoista jotka muodostavat hahmoja ja kasvoja.
Ajatusprosessit ja puhe ovat tyypillisesti kiihtyneitä. Puhe voi olla rakentunut epätavallisista ja omituisella tavalla yleisesti irrallista, aiheesta eksyvää, tai epämääräistä, mutta ilman todellista raiteiltaan suistumista tai hajanaisuutta. Vastaukset voivat olla joko liioitellun todellisia tai aivan liian monimutkaisia, ja sanoja voidaan käyttää epätavallisella tavalla.
Skitsotypaalisten henkilöiden ihmissuhteet ovat pääasiallisesti paranoidisen ja epäluuloisen ajattelun vaikuttamia. He saattavat uskoa työtoveriensa haluavan vahingoittaa heidän mainettaan. Näiden henkilöiden sosiaalisen ahdistuksen lisäksi tämä johtaa jäykkiin ja rajoitettuihin suhteisiin sekä vaikutuksiin. Toiset ovat huomanneet heidän olevan outoja ja eriskummallisia: heillä on kummallisia tapoja, järjestävät hiuksensa epätavallisella ja ruokottomalla tavalla, omaksuvat liioitellun ryhdin sekä vaateyhdistelmän, eivät noudata normaaleja sosiaalisia tapoja, ja yleensä välttelevät katsekontaktia.
Skitsotypaaliset ominaisuudet saattavat esiintyä lapsuudessa ja nuoruusiässä yksinäisyytenä, tavanomaisena alimenestymisenä, ylettömänä herkkyytenä, ja eriskummallisina mielikuvituksena. Skitsotypaaliset henkilöt eivät hakeudu hoitoon persoonallisuushäiriönsä takia, vaan ennemminkin siihen liittyvän masennuksen, epämiellyttävän olon ja ahdistuksen vuoksi. Reaktiona stressaaviin tilanteisiin näillä potilailla saattaa esiintyä ohimeneviä psykoottisia jaksoja jotka kestävät minuuteista tunteihin. Joissakin tapauksissa kliiniset oireet ja niiden kesto saavuttavat lyhyen psykoottisen häiriö asteen, skitsofreenismuotoisen häiriön, tai skitsofrenian, jossa skitsotypaalinen persoonallisuushäiriö on esiasteisena tilana. Masennuksen esiintyminen on tunnetusti korkea, kuten myös samanaikaisesti diagnosoitujen paranoidiset, skitsoidiset, estyneet, ja rajatila persoonallisuushäiriöt.
Harhaluuloisuushäiriö, skitsofrenia, sekä mielialahäiriöt joissa on psykoottisia oireita täytyy sulkea pois perustuen niiden psykoottisten oireiden suurempaan voimakkuuteen ja kestoon.
Lapsuudessa voi olla vaikeaa erottaa skitsotypaalinen persoonallisuushäiriö muunmuotoisista häiriöistä joiden luonteenomaisia piirteitä ovat outo käyttäytyminen, eristäytyminen, omituisuus, ja kielenkäytön erikoisuus. Näihin kuuluvat autismi, Aspergerin oireyhtymä, ja muutama kielellinen häiriö. Erottaminen kommunikointihäiriöistä perustuu näiden lasten huomattaviin kielellisiin oireisiin sekä korvaaviin yrityksiin kommunikoida eleillä ja muilla tavoin. Autismi ja Aspergerin häiriö aiheuttavat jopa suurempaa sosiaalista eristäytymistä ja välinpitämättömyyttä sekä kaavamaista käyttäytymistä ja kiinnostuksia.
Paranoidisesta ja skitsoidisesta persoonallisuushäiriöstä puuttuvat skitsotypaalisen persoonallisuushäiriön havaintojen sekä puheen heikkeneminen, yhtä hyvin kuin merkittävä omituisuus ja outous. Vaikka estyneeseen persoonallisuushäiriöön kuuluukin sosiaalinen ahdistuneisuus ja eristäytyminen, eroaa se skitsotypaalisesta persoonallisuushäiriöstä siinä että estyneillä henkilöillä on voimakas halu läheisyyteen jota rajoittaa torjutuksi tulemisen pelko. Skitsotypaaliset henkilöt eivät halua suhteita. Rajatila persoonallisuushäiriötä esiintyy paljon samanaikaisesti skitsotypaalisen persoonallisuushäiriön kanssa ja usein näitä persoonallisuushäiriöitä ei voidakaan erottaa toisistaan. Lyhyet psykoottiset jaksot joita on rajatila persoonallisuushäiriössä ovat selvemmin erottuvia ja yleensä seuraavat mielialan muutoksia reaktiona stressiin tai turhautumiseen. Sosiaalinen eristäytyneisyys rajatilapersoonallisuuspotilailla johtuu yleensä toistuneista epäonnistumisista ihmissuhteissa paremminkin kuin pysyvästä haluttomuudesta ihmissuhteisiin ja läheisyyteen.
Lopuksi, skitsotypaalinen persoonallisuushäiriö täytyy diagnostisoida potilaan omassa kulttuurisessa ympäristössa. On otettava huomioon että havaintojen kummallisuudet ja maagiset uskomukset saattavat olla kulttuurin määrittelemiä ominaispiirteitä. Esimerkiksi ajatustenlukua, voodoota, shamanismia, pahaa silmää, ja niin edelleen, ei pitäisi ottaa huomioon persoonallisuuden häiriöinä.
Matala-annos antipsykoottinen lääkehoito voi olla käyttökelpoista referenssiajattelun, havaintohäiriöiden, sekä kuiden psykottistyyppisten oireiden hoitoon. Masennuslääkkeet ovat tehokkaita kun masennustiloja ilmenee.
Skitsotypaalisten henkilöiden hoitoon pitäisi sisältyä pidennetty jakso potilaan luottamuksen vahvistamiseksi. Kuitenkin pitää omaksua erittäin varovainen lähestymistapa näiden potilaiden omituista ajatteluprosessia kohtaan.
Paluu hakemistoonPäivitetty 28.12.2010