Make your own free website on Tripod.com

Ryhmä A:n persoonallisuushäiriöt

Henkilöt joilla on Ryhmä A:n persoonallisuushäiriö eivät luota toisiin ihmisiin ja ovat epäluuloisia heidän tarkoitusperiään kohtaan.

Skitsoidinen persoonallisuushäiriö

Skitsoidiselle persoonallisuushäiriölle on luonteenomaista pysyvä käyttäytymismalli sosiaalista vetäytymistä. Skitsoidiset henkilöt näyttävät vaivautuneilta sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa ja ovat sisäänpäin kääntyneitä. He näyttävät toisista omituisilta, eristyneiltä tai yksinäisiltä. DSM-IV diagnostiset kriteerit ovat Taulukossa 1.

Tämän tyyppinen persoonallisuus tunnistettiin 1920-luvulla. August Block'in kuvaukseen sulkeutuneesta persoonallisuudesta ja Eugen Bleuler'in kuvaukseen autismista tehtiin ero ujojen ja yksinäisten ihmisten ja niiden jotka osallistuvat ihmissuhteisiin vain kuvitelmissa. Psykoanalyytikot sisällyttivät tämän termin kirjoituksiinsa ja kehittivät puuttuviin objektisuhteisiin ja individuaatioon (=olevan erottumiseen yksityisolioiksi).

Jotkut skitsoidiset persoonallisuudet ovat mahdollisesti olleet "helppoja lapsia" joita on ollut hyvin helppo hoitaa, vaikka ovatkin antaneet vähemmän iloa vanhemmilleen ja saaneet vähemmän virikkeitä sekä harvemmin tunneilmaisuja kuin paljon vilkkaammat lapset.

Taulukko 1. DSM-IV: diagnostiset kriteerit skitsoidiselle persoonallisuushäiriölle

diagnostiset kriteerit 301.20 skitsoidiselle persoonallisuushäiriölle

A. Pysyvä käyttäytymismalli irrallisuutta sosiaalisista suhteista ja alueellisesti rajoittunut tunteiden ilmaiseminen ihmissuhteiden puitteissa, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi vähintään neljä tai useampaa seuraavaa:
(1) Joko ei halua tai ei nauti läheisistä ihmissuhteista, mukaan luettuna perheeseen kuuluminen
(2) Valitsee lähes aina yksinäiset aktiviteetit
(3) On vähän, jos lainkaan, mielenkiintoa seksuaalisiin kokemuksiin toisen henkilön kanssa
(4) Nauttii muutamasta, jos yhdestäkään, aktiviteetistä
(5) Läheisten ystävien tai uskottujen puuttuminen jotka eivät ole ensimmäisen asteen sukulaisia
(6) Tuntuu piittaamattomalta toisten kiitoksille tai kritiikille
(7) Näyttää emotionaalisesti kylmältä, irralliselta, tai tunne-elämältään latistuneelta
B. Ei esiinny yksinomaan skitsofrenian, psykoottispiirteisen mielialahäiriön, tai muun psykoottisen häiriön aikana eikä ole minkään yleisen lääkityksen suora fysiologinen vaikutus. Huomautus: Jos kriteerit ovat täyttyneet ennen skitsofrenian puhkeamista, lisää diagnoosiin "Esiaste". Esim. "Skitsoidinen persoonallisuushäiriö (Esiaste)."

Esiintyminen

Skitsoidisen persoonallisuushäiriön esiintyvyyttä ei tarkoin tunneta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on keskimääräiseksi esiintymistiheydeksi saatu 0.5 - 1%.

Etiologia

Skitsoidisella persoonallisuushäiriöllä ja skitsofrenialla saattaa olla sukulaisuutta keskenään.

Kliininen kuva

Henkilöt joilla on skitsoidinen persoonallisuushäiriö tuntuvat kylmiltä, varautuneilta, etäisiltä ja epämiellyttäviltä. He eivät osallistu jokapäiväisiin tapahtumiin, eivätkä välitä muista. He harvoin sitävät katsekontaktia, antavat lyhyitä vastauksia, ja vaikuttavat epävarmoilta kysyttäessä heidän tunne-elämästään tai tunteistaan. Kuitenkin he saattavat käyttää paljon energiaa käsitteelliseen ajatteluun kuten matematiikkaan tai filosofiaan.

Heillä on luonteenomaisena piirteenä tunneilmaisujen puute sekä alhainen energisyys. Puhe on tyypillisesti hidasta, monotonista ja siitä näyttää puuttuvan siihen liittyvä tunne. Vaikutelma on kohtuuttoman vakava tai väkinäinen, siitä huolimatta kokenut kliinikko saattaa havaita siinä jonkin sisäisen pelon. Jos he yrittävät olla humoristisia, he usein antavat lapsenomaisen vaikutelman. Psykomotoorinen aktiivisuus on yleensä hidasta, eleetöntä ja rytmitöntä liikettä. He näyttävät olevan uppoutuneina muihin asioihin, pysyvät hiljaa, eivätkä vaivaa ketään, ikään kuin olisivat muissa maailmoissa. He eivät osoita iloa, vihaa, surua, tai muita tunteitaan. Ihmistenvälinen kommunikointi on yleensä muodollista ja persoonatonta, vaikka ei olekaan järjenvastaista. Uhkaukset, todelliset tai kuvitellut, käsitellään haaveilemalla kaikkivaltiudesta tai alistumalla. Aggressiiviset teot ovat harvinaisia.

Henkilöt joilla on skitsoidinen persoonallisuushäiriö näyttävät luonteenomaisesti menettäneensä kiinnostuksensa elämäänsä sekä toisiin ihmisiin. Ryhmässä ollessaan he jäävät huomaamattomiksi ja irrallisiksi, näyttäen piittaamattomilta niin kritiikille kuin kiitoksellekin tai muiden reaktioille. Skitsoidiset henkilöt ovat mieltyneet yksinäisiin harrastuksiin, ja voivat menestyä yksinäisissä tehtävissä jotka muut ovat huomanneet vaikeiksi kestää. Useat valitsevat yötyön. Tavallisesti he eivät näytä kärsivän tästä johtuvasta irrallisuudesta koska he eivät halua läheisyyttä tai läheisiä suhteita. Heillä on harvoin läheisiä ystäviä tai suhteita, paitsi lähimmät sukulaiset. Heidän seksuaalinen elämänsä saattaa olla köyhää tai tapahtua vain haaveissa, ja jotkut lykkäävät kypsää seksuaalisuuttaan epämääräiseksi ajaksi. He eivät yleensä avioidu, siitä huolimatta, etenkin skitsoidit naiset, saattavat passiivisesti hyväksyä naimisiin menon. Toisaalta skitsoidiset henkilöt voivat emotionaalisesti sitoutua eläimiin tai elottomiin esineisiin.

Skitsoidisilta persoonallisuuksilta puuttuu oivallusta, sekä yleisesti ottaen huonosti kehittynyt itsetuntemus ja vähän kapasiteettia arvioida ihmissuhteiden tapahtumia. He voivat tuntua itsekkäiltä ja ryhtyä liialliseen päiväunelmointiin. Kuitenkin joillakin skitsoidisilla henkilöillä on omaperäisiä ja luovia ideoita.

Erotusdiagnoosi

Skitsoidisilla potilailla on parempi työkyky kuin skitsofreniapotilailla ja eristäytymisestään huolimatta voivat menestyä urallaan. Skitsofreniapotilailla ilmenee ajatusharhoja tai hallusinaatioita ja psykoottisia jaksoja. Skitsotypaalisilla henkilöillä esiintyy suurempaa eriskummallisuutta ja outoutta kuin skitsoidisilla sekä myös havaintojen ja ajatusten häiriintyneisyyttä mukaanlukien maagisen ajattelun.

Henkilöillä joilla on paranoidinen persoonallisuushäiriö saattaa myös ilmetä sosiaalista irrallisuutta ja läheisten ihmissuhteiden puuttumista. Heillä kuitenkin esiintyy enemmän sosiaalista sitoutumista kuin skitsoidisilla jonka lisäksi heillä saattaa olla esiintynyt aggressiivista käyttäytymistä.

Tunne-elämän rajoittuneisuutta esiintyy myös obsessiivis-kompulsiivisessa persoonallisuushäiriössä, mutta pakkomielteiset potilaat osallistuvat paljon enemmän jokapäiväiseen elämään ja ovat huolissaan, ehkä murehtivatkin arvostelua. Henkilöt joilla on estynyt persoonallisuushäiriö ovat myös irrallisia ja etäisiä. Kuitenkin, vaikka he aktiivisesti välttävät ihmissuhdekontakteja koska pelkäävät tulevansa torjutuiksi tai paljastuvansa riittämättömiksi, heillä on voimakas halu läheisiin ihmissuhteisiin.

Kehittyminen

Skitsoidinen persoonallisuushäiriö on tavallisesti havaittavissa varhaislapsuudessa. Kuten kaikki persoonallisuushäiriöt, se on pitkäkestoinen; ei kuitenkaan välttämättä elinikäinen vaikka harvoin tapahtuu mitään nopeaa tai perusteellista muutosta. Jos heidän vajaavaisuutensa on kohtuullista ja sosiaaliset olosuhteet ovat suotuisia, jotkut skitsoidiset henkilöt saavuttavat sosiaalisen ja ammatillisen sopeutumisen.

Siitä huolimatta että tämä persoonallisuushäiriö on joskus skitsofrenian esiaste, kuinka monelle kehittyy skitsofrenia ei ole tietoa.

Hoito

Koska he eivät tunne itseään sairaiksi eikä heillä juurikaan ole halua muuttua, skitsoidiset henkilöt harvoin hakevat apua. Halu muuttua voi riippua elämäntilanteista ja ulkoisesta painostuksesta.

Pieniannoksinen antipsykoottinen lääkitys on käyttökelpoinen joissakin tapauksissa. Masennuslääkkeitä ja psykostimulantteja on myös käytetty, ja niillä on ollut joitakin myönteisiä vaikutuksia.

Skitsoidisten persoonallisuushäiriöpotilaiden psykoterapian täytyy perustua terapeuttisen yhteyden vahvistamiseen. Toisin kuin paranoidiset potilaat, he voivat osallistua terapiaan ja paljastaa fantasioitaan, mielikuvitusystäviään, ja pelkojaan sietämättömästä riippuvuudestaan. Horjuvuutta voi esiintyä johtuen riippuvuuden pelosta terapeuttia kohtaan, jonka täytyy pitää tarpeellista etäisyyttä mahdollistaakseen sellaisen suhteen jota potilas pystyy sietämään.

Sosiaalisten taitojen harjoittelu on joskus hyödyllistä parantamaan heidän tietoisuuttaan sosiaalisista merkeistä.

Paluu hakemistoon

Päivitetty 22.01.2007