Henkilöillä joilla on Ryhmä B:n mukainen persoonallisuushäiriö toimivat hetken mielijohteesta ja heidän ihmissuhteensa, käsityksensä itsestään ja tunteistaan ovat epävakaita.
Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö on monimuotoinen käsite jota on kuvailtu kirjallisuudessa ja kliinisessä perinteessä, muttei paljon pätevissä kokeellisissa tutkimuksissa. Sille on luonteenomaisesta kohtuuton tunteenomaisuus ja huomion etsiminen, dramaattisella, värikkäällä sekä ulospäin suuntautuneella käyttäytymisellä. Itsekeskeiset, riippuvaiset ja vaativat ovat tyypillisiä tälle häiriölle, joka alkaa varhaisaikuisuudessa ja ilmenee kaikenkattavasti useimmissa asiayhteyksissä.
Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö on 'hysterian' jälkeläinen jonka Hippokrates kuvaili jo 2400 vuotta sitten. Kraepelin sisällytti sen lääketieteeseen sekä kuvaili useita sen oireista, kuten oikukkuuden ja epäjohdonmukaisen käyttäytymisen, teatterimaisen liioittelun sekä sairaudentäytteisen elämän, mikä kattaa sairauden ydinominaisuudet.
1800-luvun lopulla Charcot ja Janet liittivät hysteriaan konversio-oireet (= torjuttujen psyykkisten ristiriitojen ilmeneminen fyysisinä oireina). Potilaiden persoonallisuuden piirteet jotka kuvasivat hysteeristä ilmiötä antoivat Bernheimin ja Freudin työlle tärkeän sysäyksen psykoanalyysin kehittämiselle. Freud huomasi yhteyden hysteerisen neuroosin ja hänen kutsumansa 'eroottisen persoonallisuuden' välillä, 'jonka päätavoite elämässä on rakkauden himoitseminen tai ennen kaikkea olla rakastettu'. Ensimmäisen psykoanalyyttisen kuvauksen hysteerisestä persoonallisuudesta antoi Wittels, jonka jälkeen Reich paranteli sitä keskittyen suuhun ja sukuelimiin tämän häiriön määräävinä tekijöinä.
Chodoff ja Lyons selvensivät hysteerisen persoonallisuuden ympärillä ollutta sekaannusta erottamalla sen konversio reaktiosta (=torjuttujen psyykkisten reaktioiden ilmenemisestä elimellisinä oireina). DSM-II:ssa käsite oli psykoanalyyttisen perinteen vaikutusta. DSM-III:ssa käytettiin termiä histrioottinen persoonallisuushäiriö, jonka olivat sepittäneet Brody ja Sata, kuvastaen ulkoisten ominaisuuksien diagnostista tärkeyttä, kuten dramatisointia, tunne-elämän epävakautta, ja huomionhakuisuutta. Muutos terminologiassa johtui puhtaasti nykyaikaisesta psykiatrian deskriptiivisesta (=kuvailevasta) perinteestä sekä riippuvuudesta havaittavissa olevista käyttäytymisen ilmiöistä.
DSM-III kaappasi hysterian alemman tason (infantiili persoonallisuus) jolla oli merkittävästi päällekkäisyyttä rajatilapersoonallisuushäiriön kanssa (vaihdellen useissa tutkimuksissa 44:stä 95:een prosenttiin). Kysymys siitä, että ovatko kriteerien erottelukyky riittämätön vai onko kahden häiriön ilmentymillä sama vaikuttava psykopatologia ja vain hieman erilaiset oireet, on yhä ratkaisematta.
DSM-IIIR ja DSM-IV vähensivät tätä ongelmaa jossain määrin parantelemalla kriteerejä. Käsite joka kopioitiin ICD-10:stä on yleisesti yhdenmukainen DSM-IV:n kanssa.
Taulukko 1. DSM-IV-TR:n mukaiset diagnostiset kriteerit huomionhakuiselle persoonallisuushäiriölle
Pysyvä käyttäytymismalli kohtuutonta tunteellisuutta ja huomion hakua, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi vähintään viisi tai useampaa seuraavaa: (1) Tuntee olonsa epämukavaksi tilanteissa joissa ei ole huomion keskipisteenä |
Taulukko 2. ICD-10:n mukaiset diagnostiset kriteerit huomionhakuiselle persoonallisuudelle
A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit. Huomautus! Itsekeskeisyys, nautinnonhaluisuus, jatkuva arvostuksen odottaminen, toisten ihmisten tarpeiden laiminlyöminen, herkkä loukkaantuminen sekä jatkuva manipulatiivinen käytös täydentävät kliinistä kuvaa, mutta eivät ole diagnoosin asettamisen kannalta välttämättömiä. |
Psykoanalytiikan teoreetikot usein erottelevat hysteerisen ('terveempi') ja histrioottisen ('sairaampi') persoonallisuuden, jolloin jälkimmäisellä on rajatilan rakenne ja on edellisen liioittelua. Erot näiden kahden käsitteen välillä ovat Taulukossa 3.
Taulukko 3. Histrionismin tyypit
| Hysteerinen persoonallisuus | Histrioottinen persoonallisuus* |
|---|---|
| Neuroottinen persoonallisuuden rakenne | Rajatilainen persoonallisuuden rakenne |
| Eheä identiteetti | Hajanainen identiteetti |
| Torjunta hallitsevana | 'splitting' hallitsevana |
| Vahingoittumaton todellisuuden testaus | Vahingoittumaton todellisuuden testaus (taipumus vääristyä) |
| Eheä yliminä | Merkittävä yliminän heikkous |
| Vahvasti sitoutuneet perheet | Häiriintyneet, usein rikkinäiset perheet |
| Vakaa koulutus- ja ammatillinen ura | Epävakaat urat |
| Pystyy ylläpitämään pitkäaikaisia ystävyyssuhteita | Kaaoottiset ihmissuhteet |
| Suggestoitavissa kolmen hengen ihmissuhteissa | Hajanainen suggestoitavuus |
| Epäaito | Useita samastumisia |
| Mielialojen vaihtelu | Usein toistuva dysforia |
| Seksuaaliset estot | Uskottomuus, perverssi suuntautuminen |
| Kilpaileva saman sukupuolen kanssa | Vähemmän erilaistunut käyttäytyminen eri sukupuolia kohtaan |
| Genitaalivaiheen piirteitä | Oraali/pregenitaalivaiheen piirteitä |
| * Sisältää hysterioidisen, hysteerismuotoisen, oraalishysteerisen ja sairaan hysteerisen persoonallisuushäiriön Akhtarin mukaan | |
Jotkut asiantuntijat uskovat että tavallinen allaoleva psykopatologinen prosessi voi ilmaista itsensä joko huomionhakuisena persoonallisuushäiriönä ja/tai somatisaatiohäiriönä naisilla ja antisosiaalisena persoonallisuushäiriönä miehillä, mikä on sopusoinnussa 'spektri' käsitteen kanssa. Mahdollisuus järjestää huominohakuinen persoonallisuushäiriö ja rajatilapersoonallisuushäiriö (ja mahdollisesti antisosiaalinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö) niihin liittyvirn diagnoosien jatkumoon on kiehtova ajatus joka on kokeellisen tutkimuksen arvoinen. Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen että huomionhakuinen persoonallisuushäiriö sisältää heterogeenisen ryhmän potilaita jotka voivat millä tasolla tahansa jatkumossa neuroottisesta rajatilaan. Paras tapa diagnosoida persoonallisuushäiriöitä voisi olla tietyn häiriön nimeäminen ja tason jolla se toimii (lisäyksenä vakavuusaste), mikä voisi silloin määritellä terapeuttisen strategian valinnan.
Yleisyyden on todettu olevan 2 - 3% tavallisessa väestössä ja 10 - 15% kliinisessä ympäristössä. Rodulla ja koulutuksella ei ole havaittu olevan merkittävää vaikutusta, mutta sitä tavataan suuremmissa määrin erillään asuvissa ja eronneissa henkilöissä.
Kliinikot diagnosoivat huomionhakuise persoonallisuuden paljon useammin naisilla kuin miehillä useista syistä:Tarvitaan lisää kulttuurien välisiä tutkimuksia jotta saataisiin selville kulttuurivaikutusten merkitys sukupuoliroolien stereotypioihin ja tunne-elämän ilmaisuun.
On ollut hyvin vähän kokeellisia tutkimuksia huomionhakuiseen persoonallisuushäiriöön johtavista syistä, jotka mahdollisesti ovat moniulotteisia (biologinen, kehityksellinen, ja sosiaalinen).
Lisätodisteina siihen että tyypilliset hysteeriset piirteet, kuten tunteellinen ilmaisevuus, ylitulkinta, ja huomionhakuisuus, ovat yleiset käsitykset että tämän häiriön kehittymiselle voi olla peritty esitaipumus. Kaksostutkimuksissaan Torgersen havaitsi että hysteerinen ulottuvuus on geneettisesti vaikutettu naisten keskuudessa muttei miesten keskuudessa. Samankaltaisia löydöksiä on raportoitu somatisaatiohäiriön perhetutkimuksista, jotka historiallisesti liittyvät huomionhakuiseen persoonallisuuteen. Jotkut tutkimukset antavat ymmärtää että kehittyy perheissä, mutta tarvitaan lisää tutkimuksia sen todistamiseksi onko siihen biologinen tai kehitykseen liittyvä syy.
Cadoret oletti mielenkiintoisen hypoteesin, joka perstuu adoptiotutkimukseen, jossa hysterian oletetaan olevan osa antisosiaalista kirjoa, esim. antisosiaalisen persoonallisuuden perimän erilainen ilmenemismuoto.
Varhaiset psykoanalyytikot ajattelivat huomionhakuisen persoonallisuushäiriön johtuvan genitaalivaiheen takertumisesta infantiilivaiheen kehittyessä, liittyen sisäänlämpiävään kiintymykseen. Myöhemmin tämä ajatus kumottiin ja esigenitaalisen vaiheen takertumista oraaliseen vaiheeseen pidettiin paljon tärkeämpänä. Oraalisen ja genitaalisen vaiheen välillä olevan ristiriidan määräävät tekijät olisi voitu ratkaista jos jatkumo hysteeriseen psykopatologiaan kuten edellä mainittiin olisi voitu osoittaa olevan olemassa.
Huomionhakuisilla henkilöillä, etenkin jatkumon sairaammassa päässä olevilla, on usein ollut köyhä ja traumaattinen lapsuus, samanlainen kuin heillä joilla on antisosiaalinen persoonallisuus. Zetzel totesi että hysteeristen henkilöiden kehityshistoria paljastaa merkittäviä erossaoloja neljän ensimmäisen elinvuoden aikana, vakava vanhemman psykopatologia, paljon fyysistä sairautta lapsuusaikana, ja merkittävien suhteiden jatkuva puuttuminen kumpaankin sukupuoleen.
Lazare et al. olivat ensimmäiset jotka käyttivät faktorianalyysiä hysteerisen persoonallisuuden piirteiden ryhmittymisen tutkimiseen. Kävi ilmi että hysteeriseen tekijään kuuluvat emotionaalisuus, oraalinen aggressio, itsensä paljastaminen, itsekeskeisyys sekä tahallisen ärsyttävä, kiihottava seksuaalisuus. Diagnosoinnin ei pitäisi olla vaikeaa jos käyttäytymisessä ilmenevät mielentila, rakkaus ja seksuaalisuus, kognitiivinen tyyli ja ihmissuhteet ovat huolellisesti arvioitu.
Huomionhakuiset henkilöt on kuvattu naisellisuuden pilakuviksi, kuten Easser ja Lesser totesivat. He ovat keimailevia, sopimattoman vietteleviä ja aggressiivisesti vaativia. Nämä itsekeskeiset henkilöt kaipaavat uusia asiota ja jännitystä, ja ovat ajattelemattomia, manipuloivia, sekä luonteeltaan taipuvaisia kiukutteluun. Heidän ulkoasunsa on paljastava ja heidän käyttäytymisensä on seksuaalisesti vihjailevaa.
Huomionhakuiset persoonat ovat ylitunteellisia ja impulsiivisia, mutta heidän tunteenomainen innostuksensa on tilapäistä ja heidän mielialansa on epävakaa. He osoittavat tunteensa sopimattomalla ja liioitellulla tavalla. Tunteiden osoittamista käytetään huomion saamiseen ja haluttuihin päämääriin pääsemiseksi sekä vastuun ja epämiellyttävien vaikutuksien välttämiseen. Kuitenkaan heidän tunteensa eivät ole sen paremmin pysyviä kuin johdonmukaisiakaan, mikä usein käy ystävien ja kliinikoiden hermoille. Huomionhakuiset henkilöt ovat alttiita vaikutuksille, vaativia, syyttäviä ja syyllistäviä. Sen sijaan että he ahdistuisivat tai masentuisivat stressaavissa tilanteissa, he osoittavat sopimatonta lapsellisuutta tai diivailevaa välinpitämättömyyttä.
Huomionhakuiset persoonallisuudet ovat halukkaita seksualisoimaan kaikki ei-seksuaaliset suhteet, usein umpimähkään, ei ainoastaan valitun kumppanin kanssa vaan myös suuren ihmisjoukon kanssa eri sosiaalisissa-, työ-, ja ammatillisissa suhteissa. Valeseksuaalisuudesta seuraa usein seksuaalinen kylmyys. Romanttinen ulkokuori tai pinnallinen jumaloiva asenne usein peittää tarpeet luottamukseen ja tunnetason sitoutumiseen merkittävään, suojelevaan hahmoon. Sairaammat henkilöt voivat olla uskottomia ja voivat ryhtyä moneen perverssiin toimintaan.
Kognitiivinen (=tajunnan siältöön liittyvä) tyyli on kaikenkattava, impressionistinen (=käsitykseen tai vaikutelmaan perustuva), lavea ja monisanainen, sekä siitä puuttuvat tarkat yksityiskohdat. Sanaton viestintä on parempaa kuin sanallinen, puhe on estynyttä, ja sivistys usein pintapuolista. Puheesta voi havaita oikealta kuulostavan sanan tai lauseen käyttöä tahattomasti oikean asemasta väärässä asiayhteydessä tai kielen lipsahduksia. Huomionhakuiset henkilöt ovat alttiita vaikutteille ja unohtavat heti tunteilla lastatun materiaalin. Ennemmin kuin he antaisivat ajatustensa kypsyä ja ottaisivat huomioon ongelman kaikki puolet, he äkkiä 'ymmärtävät' tilanteen, ja valehtelevat jälleen luottaen sisäiseen näkemykseensä.
Perususkomuksena huomionhakuisista persoonallisuuksista on että toisten pitäisi olla vaikuttuneita, ja että heidän perus toimintatapansa on dramatisointi. He kukoistavat ollessaan huomion keskipisteinä ja ovat syvästi pettyneitä kun eivät ole, ja vetävät huomion itseensä näyttelemällä ja puhumalla hurmaavan flirttailevasti. Huomionhakuiset henkilöt vastaavat toisille intiimillä tavalla nopeasti, usein kohtelemalla pintapuolisia tuttuja ikään kuin he olisivat ystäviä. Heillä on paljon energiaa, mutta heidän itsepintainen vaativuutensa ja kyltymättömyytensä voi olla raivostuttavaa.
Nykyään on olemassa todisteita että somatisaatiohäiriö (=normaalien ruumiillisten tuntemuksien kokeminen sairauden oireina) (Briquet'n häiriö) ja konversiohäiriö (=muistojen, identiteettitunteen ja välittömien aistimusten sekä kehonliikkeiden hallinnan yhdentämiskyvyttömyys, josta voi seurata esim. ruumiillisen toiminnon menetys tai muutos, kuten halvaus, vapina, sokeus tai kuurous) voi esiintyä yhdessä huomionhakuisen persoonallisuushäiriön kanssa, yhtä hyvin kuin dissosiatiivinen häiriökin ja lyhyt reaktiivinen psykoosikin. Erotusdiagnoosin ei pitäisi olla vaikeaa, koska huomionhakuinen persoonallisuushäiriö on krooninen, elinikäinen häiriö, kun taas Akseli 1:n häiriöt ovat jaksottain esiintyviä. Hypomaanisia ja maanisia tiloja saattaa seurata viettelevästä käyttäytymisestä ja liioitellusta tunteiden ilmaisemisesta, mutta voi olla yhtä hyvin tunnusomaista huomionhakuiselle persoonallisuudelle johtuen heidän jaksottaisesta luonteestaan ja muista vallitsevista luonteenomaisista oireista.
On löytynyt paljon päällekkäisyyttä huomionhakuisen persoonallisuushäiriön ja muiden Akseli II:n häiriöiden (=persoonallisuushäiriöt) kanssa, jotka ovat määriteltyinä DSM-IIIR:n kriteereissä. Yleisimmät näistä ovat rajatila-, narsistinen-, antisosiaalinen- ja riippuvainen persoonallisuus.
Rajatila potilailla on paljon kaaoottisemmat ihmissuhteet, he tekevät usein itsemurhayrityksiä, ja ovat alttiita psykoottiluonteisiin taantumusjaksoihin. Huomionhakuiset henkilöt jakavat seksuaalisen uskottomuuden, lahjottavuuden, pinnallisen tunne-elämän, sekä itsekeskeisen asenteen antisosiaalisen persoonallisuuden kanssa. He eivät kuitenkaan osoita jatkuvaa, laskelmoitua, ja häikäilemätöntä piittaamattomuutta sosiaalisista normeista. Narsistit voivat myös hakea huomiota, mutta he haluavat olla ihailtuja paremmuutensa vuoksi, kun taas huomionhakuiset henkilöt ovat takertuvia ja riippuvaisia. Toisin kuin narsisteilla, huomionhakuisilla henkilöillä on empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Kuitekin näiden kahden häiriön ominaisuudet voivat yhdistyä.
Masennusoireet, itsemurhayritykset, ja terveydenhuollon palveluiden usein tapahtuva käyttö ovat tavallisia. Huomionhakuinen persoonallisuus voi vähitellen parantua ikääntymisen myötä, ikään kuin kypsymistä huomionhakuisesta lapsenomaisuudesta tapahtuisi vuosien kuluessa.
Potilaat joilla on huomionhakuinen persoonallisuushäiriö hakeutuvat hoitoon ollessaan masentuneita, tai jos heillä on selittämättömiä fyysisiä vaivoja ja ihmissuhdeongelmia. Täsmälääkitys voi olla käyttökelpoista, mutta sen tulisi olla lyhytkestoista, ja potilaat pitäisi tarkistaa hoitomyöntyvyyden ja väärinkäytön varalta.
Hoitovalintana on psykoterapia, joka voisi tasapainottaa epävakaata mielialaa sekä estää masennusta ja muita vastakompensaatiota.
Tukea antava psykoterapia on aiheellista äkillisesti hädässä oleville huomionhakuisille potilaille, kuin myös niille jotka ovat jatkumon sairaammassa päässä. Tarkoituksena on vähentää riskiä itseään vahingoittavaan tai muuhun hetken mielijohteesta tapahtuvaan 'acting-out' (=tunne-elämän patoutuman purkaminen toiminnalla) käyttäytymiseen, yhdistettyjä tukimuotoja, tarkoituksenmukaista lääkitystä, ja lyhyitä sairaalahoitojaksoja saatetaan tarvita.
Psykoanalyysiä voidaan käyttää jatkumon terveemmässä päässä oleville huomionhakuisille potilaille. Huomionhakuisille potilaille joiden toiminta on puhtaasti rajatilan tasolla tulisi hoitaa ilmaisevalla psykoterapialla.
Potilaiden sisäisten tunteiden tunnistaminen ja selventäminen on tärkeä osa terapeuttista prosessia. Huomionhakuiset potilaat kehittävät usein eroottis-ihannoivan tunteensiirron. He voivat olla seksuaalisesti tahallisen ärsyttäviä suhteessaan terapeuttiin, jonka ei pitäisi palkita liioiteltuja tunteita ja tulisi olla varovainen hoitaessaan tunteensiirtoa. Potilaat ovat usein vaativia ja haluavat ottaa erikoisaseman terapeutin elämässä ja näytellä terapiaistunnoissa, uhkaamalla luopua hoidosta tai tekemällä vaarallisia eleitä. Tulisi asettaa selkeät rajat ja vaativaa riippuvaista käyttäytymistä ei pitäisi palkita. Hoito tulisi olla huolellisesti suunniteltua ja keskustella sen tavoitteista potilaan kanssa, jonka tulisi ilmaista toiveensa ja motivaationsa muuttaa käyttäytymistään, eikä vain muuttaa ulkoista maailmaa.
Terapeutin täytyy olla tietoinen omista narsistisista tarpeistaan olla ihailun kohteena jotka huomionhakuiset potilaat helposti herättävät ja valvoa järjestystä ettei joutuisi ansaan riippuvuuden, vaativan käyttäytymisen ja piilotetun aggressiivisen ohjailun noidankehään.
Paluu hakemistoonPäivitetty 28.01.2007