Make your own free website on Tripod.com

Ryhmä B persoonallisuushäiriöt

Henkilöillä joilla on Ryhmä B:n mukainen persoonallisuushäiriö toimivat hetken mielijohteesta ja heidän ihmissuhteensa, käsityksensä itsestään ja tunteistaan ovat epävakaita.

Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö

Määritelmä

Antisosiaaliselle persoonallisuushäiriölle on luonteenomaista jatkuva piittaamattomuus omasta ja toisten turvallisuudesta sekä toisten oikeuksien loukkaaminen tuntematta katumusta. Henkilöt joilla on tällainen persoonallisuus ovat epäluotettavia, manipuloivia, kyvyttömiä säilyttämään suhteitaan ja kykenemättömiä noudattamaan sosiaalisia normeja. Häiriö alkaa varhain (ennen 15 vuoden ikää), on kaikenkattava ja ilmenee monissa asiayhteyksissä. Vaikkakin sosiaalinen poikkeavuus on yksi epäsosiaalisen persoonallisuuden ydinominaisuuksista se ei ole synonyymi kriminaalisuudelle.

Antisosiaalista persoonallisuushäiriötä ei useinkaan eroteta muista persoonallisuushäiriöistä kliinisissä puitteissa, paitsi oikeuspsykiatriassa. Kuitenkin juuri se vaikuttaa voimakkaasti perhe- ja sosiaaliseen ympäristöön, sillä on suuri kansanterveydellinen merkitys ja sitä on laajalti tutkittu yliopistoissa; psykiatriassa, psykoanalyysissä, laissa, sosiologiassa, teologiassa, ja kirjallisuudessa.

Historiallinen näkökulma

Varhaiset tutkimustulokset

Epäsosiaalinen käyttäytymisen johtumisen mielen häiriöstä havaitsivat jo varhain Pinel, Pritchard, Lombroso, Koch, Kraepelin, ja muut. Sille annettiin nimeksi manie sans délire, moraalinen epäpuhtaus, moraalinen mania, syntymärikollisuus, ja perinteinen psykopaattinen huonommuus. Termit joita käytettiin ennen, ja vielä nykyäänkin (sosiopatia, psykopatia, poikkeava, amoraalinen, dissosiaalinen ja asosiaalinen persoonallisuus), osoittivat joko persoonallisuuden häiriötä tai käyttäytymiseen perustuvaa häiriötä joka ei ollut sosiaalisten normien mukaan hyväksyttävää.

Cleckleyn merkittävä teos The Mask of Sanity on arvostettu perusoppikirjaksi antisosiaalisesta persoonallisuuhäiriöstä. Cleckley erotti psykopaattisen persoonallisuuden rikollisuudesta ja sosiaalisesta poikkeavuudesta sekä vaikutti suuresti DSM-I:n käsitteeseen sosiopaattisesta persoonallisuuden häiriintymisestä niin kuin myös kuvaukseen antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä DSM-II:ssa.

Nykyaikaiset käsitteet

Robins'in seurantatutkimus Deviant Children Grown Up kuvasi antisosiaalisen persoonallisuushäiriön alun ennen 8 vuoden ikää jatkuen aikuisuuteen ja perehdytti antisosiaalisen persoonallisuushäiriön lapsesta-aikuiseksi -jatkumon psykopatologiaan. Glueckin ja Robinsin klassiset tutkimukset olivat ratkaisevan määrääviä tekijöitä DSM-III:n luonteelle, joka keskittyi rikolliseen käyttäytymiseen. Persoonallisuuden piirteistä tai perinteisistä oireista ei välitetty, ja häiriöstä muodostettiin käsite joka on synonyymi rikollisuudelle, mikä oli suurin kritiikin aihe DSM-IIIR:a kohtaan. Kriteerit muokattiin DSM-IV:ään ( Taulukko 1) ja sisällytettiin persoonallisuudenpiirteet kuten alkuperäisessä Cleckleyn kuvauksessa. ICD-10 (Taulukko 2) kuvastaa enemmän persoonallisuudenpiirteitä kuin avointa rikollista käyttäytymistä.

Taulukko 1. DSM-IV:n diagnostiset kriteerit antisosiaaliselle persoonallisuushäiriölle

DSM-IV:n diagnostiset kriteerit antisosiaaliselle persoonallisuushäiriölle

A. Pysyvä käyttäytymismalli johon kuuluu piittaamattomuus ja väkivalta
toisten oikeuksia kohtaan 15 vuoden iästä alkaen, ilmeten kolmella
(tai useammalla) seuraavalla oireella

  1. Kykenemättömyys sopeutua sosiaalisiin normeihin kunnioittaen
    laillista käyttäytymistä joka on ilmennyt toistuvista sellaisten
    tekojen tekemisestä jotka ovat perusteena pidättämiselle
  2. vilpillisyys, joka ilmenee toistuvana valehteluna, väärällä
    nimellä esiintymisenä tai huijaamalla muita ansaitsemismielessä tai huvikseen
  3. Impulsiivisuus tai kyvyttömyys suunnitella asioita etukäteen.
  4. Ärtyvyys ja agressiivisuus, joka on ilmennyt toistuneina
    fyysisinä tappeluina tai pahoinpitelyinä
  5. Piittaamattomuus omasta tai toisten turvallisuudesta
  6. Pysyvä vastuuttomuus, joka on ilmennyt toistuvina epäonnistumisina
    jatkaa pysyvää työkäyttäytymistä tai kunnioittaa taloudellisia sopimuksia
  7. Katumuksen puute, joka on ilmennyt olemalla piittaamaton tai
    järkeistämällä loukkaaminen, huono kohtelu tai varastaminen toiselta

B. Henkilö on vähintään 18 vuotias.

C. Käytöshäiriö on todistettavasti alkanut ennen 15 vuoden ikää.

D. Antisosiaalisen käyttäytymistä ei esiinny ainoastaan
skitsofrenian tai maanisen jakson aikana.

Taulukko 2. ICD-10 diagnostiset kriteerit epäsosiaaliselle persoonallisuudelle

F60.2 Epäsosiaalinen persoonallisuus

Lyh: Epäsosiaalinen persoonallisuus
R: Antisocial personlighetsstörning
E: Dissocial personality disorder
L: Personalitas dissocialis
ICD9: 3019
(20.06.1995)

Note_S: Persoonallisuushäiriölle on ominaista piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja paatunut välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan. Käyttäytymisen ja vallitsevien sosiaalisten normien välillä on karkea epäsuhta. Epämiellyttävät kokemukset kuten rangaistukset eivät helposti muuta tällaista käyttäytymistä. Turhaumien sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys. Henkilöllä on taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevin järkeistyksin omaa käytöstään, joka johtaa hänet selkkaukseen yhteiskunnan kanssa.

Diagnostiset kriteerit:
A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.
B.Vähintään kolme seuraavista:

  1. paatunut välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan
  2. jatkuva ja karkea vastuuttomuus ja välinpitämättömyys sosiaalisia normeja, sääntöjä ja velvoitteita kohtaan
  3. vaikeus ylläpitää kestäviä ihmissuhteita, vaikkakaan ei vaikeutta luoda suhteita
  4. turhaumien sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys
  5. kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä tai ottaa opiksi epämiellyttävistä kokemuksista, erityisesti rangaistuksista
  6. taipumus moittia muita tai puolustella kaunistelevin järkeistyksin omaa käytöstä, joka on johtanut selkkaukseen yhteiskunnan kanssa

Huom!
Jatkuva ärtyneisyys ja käytöshäiriö lapsuudessa ja nuoruusiässä täydentävät kliinistä kuvaa, mutta eivät ole välttämättömiä diagnoosille.

Eri kulttuureilla on niille ominaisia käytösmalleja sosiaalisten normien, sääntöjen ja velvoitteiden noudattamisen suhteen. Näiden erojen kuvaamiseen on ehdotettu kehitettäväksi diagnostisia alaluokkia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vastuuttomuutta ja välinpitämättömyyttä sosiaalisia normeja kohtaan.

Excl_S:

Incl_S:

Note_R: En personlighetsstörning som karakteriseras av bristande hänsynstagande till sociala förpliktelser och andra människors känslor. Det finns en stor diskrepans mellan beteende och rådande sociala normer. Beteendet modifieras knappast av obehagliga erfarenheter, inklusive straff. Frustrationströskeln är låg och detsamma gäller tröskeln för aggression, inklusive våldshandlingar. Det finns en tendens att skylla på andra eller att bortförklara beteenden som leder till konflikt med samhället genom trovärdiga rationaliseringar.

Excl_R:

Asosiaalinen persoonallisuus
Personalitas asocialis
Antisosiaalinen persoonallisuus
Personalitas antisocialis
Sosiopaattinen persoonallisuus
Personalitas sociopathica
Moraaliton persoonallisuus
Personalitas amoralis
Amoraalinen persoonallisuus
Dissosiaalinen persoonallisuus
Psykopaattinen persoonallisuus

Cloningerin biososiaalisen persoonallisuusteorian mukaan, antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on määriteltävä persoonallisuuden muunnokseksi jolle on luonteenomaista äärimmäinen uusien asioiden etsiminen, vähäinen haittojen välttäminen, ja vähäinen riippuvuus tyydytyksestä, joka selittääkin sen impulsiivis-agressiivisen ja sosiaalisesti epäherkän luonteen. Yhteistyökyvytön luonteenpiirre on korostunut, sisältäen empatian, sosiaalisen toleranssin, säälin ja moraalisten periaatteiden puutteen. Yhteistyökyvyttömyyteen on liittynyt vihamielisyys ja masennus, joka usein johtaa vakaviin agressioihin ja/tai itsemurhayrityksiin.

Esiintyvyys

Yleisyys on noin 3 % normaali väestössä ja se on paljon yleisempi miehillä kuin naisilla, vaihdellen 2:1:stä 7:1:een. Se on tavallisin nuorilla aikuisilla, ihmisillä jotka asuvat lähiöissä ja alemmissa sosio-ekonomisissa ryhmissä. Erikoisolosuhteissa (aineiden väärinkäyttöohjelmissa, ehdonalaiskeskuksissa, vankiloissa) esiintyvyys voi nousta 75 %:iin.

Etiologia

Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön etiologia on monimutkainen ja siihen liittyy paljon eri tekijöitä, mukaanlukien biologiset tekijät, varhaiskehitys ja sosiaalisesti määräävät tekijät.

Biologiset kysymykset

Geneettiset tekijät Kaksos-, adoptio-, ja perhetutkimukset ovat näyttäneet toteen että geneettiset tekijät myötävaikuttavat antisosiaalisen persoonallisuuden kehittymiseen. jos toisella tai molemmilla vanhemmilla on tämä häiriö se on vahva ennuste tulevasta antisosiaalisesta psykopatologiasta. Jälkeläisten keskuudessa antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on diagnosoitu paljon useammin miehillä kuin naisilla. Naisissa ilmenee lisääntyneessä määrin hysteriaa, joka antaa ymmärtää että nämä kaksi tilaa saattavat olla saman geneettisen perimän vaihtoehtoisia ilmenemismuotoja, kuuluen "tilojen kirjoon". Hyperaktiivisten lasten pitkäaikaistutkimuksista on raportoitu suuria määriä myöhemmin aikuisiässä tapahtunutta antisosiaalista käyttäytymistä ja onkin oletettu olevan "kehityksellinen" suhde antisosiaalisen käyttäytymisen ja lapsuuden hyperaktiivisuuden välillä.

Kromosomivirheiden on huomattu olevan satunnainen syy epänormaaliin agressiiviseen käyttäytymiseen. Kolmella prosenttilla vankimielisairaalan potilaista oli XYY karyotyyppi. Löydöstä ei ole pidetty erityisen merkittävänä, koska tämän karyotyypin esiintyminen on paljon yleisempää tavallisessa väestössä kuin alunperin ajateltiin. Ruotsalaisista tutkimuksista raportoitiin että asiakkaista joille on suoritettu oikeuslääketieteellinen psykiatrinen tutkimus vakavan rikollisuuden jälkeen näyttää olevan suurempi esiintymistiheys kahdella pitkällä vastingeenillä III exonissa D4DR geenissä verrattuna kontrolleihin. Nämä tutkimukset lisävahvistusta.

Biokemialliset tutkimukset Lukuisat tutkimukset ihmisillä ja kädellisillä ovat osoittaneet yhteyden vihamielis-agressiivisen käyttäytymisen ja serotoniinin metaboliatuotteen 5-hydroksi-indolietikkahapon alhaisen pitoisuuden aivoselkäydinnesteen välillä.

Alhaista verihiutaleiden monoamiinioksidaasin aktiivisuutta on käytetty biologisena osoittimena alttiudesta nopeutuneeseen psykopatologioiden esiintymiseen psykososiaalisten häiriöiden eri muodoissa ja niiden ilmenemiseen psykopatiana, väkivaltaisina itsemurhayrityksinä, hyperaktiivisuutena ja alkoholismina. Ruotsalaiset tutkimukset osoittavat melko vahvaa yhteyttä tämän entsyymin aktiivisuuden ja keskeisen serotoniin aktiivisuuden välillä. Virtsan matalien adrenaliinipitoisuuksien löydös koehenkilöiltä jotka tekevät jatkuvasti rikoksia, antaa ymmärtää että fysiologiset tekijät ovat tärkeitä kriminaalisen käyttäytymisen kehittymisessä.

Linnoila ja Virkkunen ovat laatineet laajan ‘alhaisen serotoniinisairauden' mallin. Vajaus serotoniinin aktiivisuudessa raphe nuclein tasolla saattaa johtaa toiminnalliseen vammaan suprachiastimatic nucleuksessa ja vähentää serotonergistä ulostuloa etuaivoihin joka vähentää glukoosin säätelyä lisäten huonovointisuutta ja alkoholin käyttöä, ja aikaansaa agressiivisia tunteenpurkauksia. He uskovat että sairauden tunnistamisella ja näiden henkilöiden hoitamisella serotonergisellä lääkityksellä voi auttaa vähentämään alkoholinkulutusta, vakiinnuttamaan veren glukoositasapainoa ja ehkäisemään agressioita.

Aivojen patologia Vaikkei selvää orgaanista perustaa antisosiaaliselle persoonallisuushäiriölle tunnetakkaan, hyperaktiivisuus ja tarkkaavaisuushäiriö voi aiheutua minimaalisesta aivojen toimintahäiriöstä joka voidaan todeta helpoista neurologisista merkeistä. Hiuksenhienoista EEG:n poikkeavuuksista ja single-photon emission CT löydöksistä merkittävä otsavirtausvajeen on löydetty tavanomaisesti agressiivisilta henkilöiltä. On oletettu että etiologia patologisen pysyvästä agressiosta saattaa johtua häiriöstä aivojen fysiologiassa joka on aiheutunut synnynnäisestä tai hankitusta otsalohkon toiminnan heikkenemisestä.

Kehitykseen liittyvät kysymykset

Vanhempien menetys ja poikkeavuus kriittisen periodin aikana (lähentymisen alavaihe erottamis-yksilöistymistä) näyttää olevan kriittinen tekijä. Robins näytti että isän sosiopatia tai alkoholismi on vahva ennuste antisosiaaliselle persoonallisuushäiriölle aikuisiässä. Kuitenkin, Glueck and Glueck tähdensivät äidin epäjohdonmukaisen hoidon merkitystä. Tulevaisuuden antisosiaaliset yksilöt ovat laiminlyötyjä ja "psykologisesti aliravittuja" lapsia. Lapsuuden väkivaltaiset kokemukset ja/tai seksuaalinen hyväksikäyttö on aiheuttanut "splittingin" heidän sisäiseen maailmaansa ja kehittänyt rajatilapersoonallisuuden organisaation. Splittingistä jää pääpuolustusmekanismi, identiteetin hajaantuminen pääsee vallalle, ja päämäärien muuttumattomuutta ei koskaan saavuteta. Vakava superegon patologia on myös olemassa.

Sosiaaliset kysymykset

Sosiaalinen hajaannus voi aiheuttaa hajanaista antisosiaalista käyttäytymistä, heijastaen normaalia sopeutumista epänormaaliin sosiaaliseen ympäristöön. Vakava ja jatkuva rikollisuus voi myös olla sosiaalisen vaikutuksen helpottamaa. Kuitenkin monitekijäinen antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja sen varhainen alku ja oireet osoittavat ettei sitä voi lukea kulttuuristen eikä sosiaalisten määräävien tekijöiden syyksi.

Kliiniset ominaisuudet ja diagnoosi

Potilaat joilla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö usein verhoutuvat "järkevyyden naamioon" ja voivat esiintyä melko normaalisti, hurmaavasti ja ymmärrettävästi. Kuitenkin heidän menneisyytensä paljastaa häiriintyneen toiminnan käyttäytymisen ja itseluottamuksen alueilla, kuten rakkaus ja seksuaalisuus, ihmissuhteet, ja havainnollinen sekä tiedollinen tyyli.

Käytöksellinen ilmaisu ja itseluottamus

Vastuuton käyttäytyminen rangaistuksesta piittaamatta on tyypillistä antisosiaalisille henkilöille, jotka ovat myös hyväksikäyttäviä, manipuloivia, vaativia ja vailla vastuuntuntoa. Huoleton hedonistinen (hedonismi = käsitys että vain nautinto itsessään on arvokasta)asenne saattaa tulla keskeytetyksi raivolla, julmuudella ja väkivallalla. Valehtelu, koulupinnaus, kotoa karkaaminen, varkaudet, tappelut, aineiden väärinkäyttö, ja laittomuudet ovat tyypillisiä kokemuksia, alkaen jo varhaislapsuudessa. Tatuoinnit ja arvet itsensä viiltelystä ovat tavallisia niinkuin myös taipumus aineiden väärinkäyttöön, ilkityöt ja rikollisuus.

Mielentila

Disinhibitio oireyhtymä (= Kyvyttömyys tai haluttomuus hallita käyttäytymisimpulsseja vaikka siitä olisi negatiivisia seurauksia) on keskeinen ominaisuus, korostettuna heikentyneellä impulssikontrollilla ja vähentyneillä mahdollisuuksilla ennakoida käyttäytymisen negatiivisia seurauksia. Antisosiaaliset henkilöt ovat itsekeskeisiä ja kyvyttömiä tuntemaan aitoa syyllisyyttä ja katumusta sekä, kuten laiminlyödyt lapset, he osoittavat voimakkaat ja jatkuvat vihantunteensa ilmaisut ikään kuin syyttämällä joitakin kohteita vastaan, mukaanlukien itseään. He ovat eivät voi sietää minkäänlaista ahdistuksen lisääntymistä kehittämättä lisäoireita tai patologista käyttäytymistä, ja kyvyttömiä heijastamaan surua tai ikävää. Usein tapahtuvat itsemurhauhkaukset ja yritykset ovat myös tavallisia, kuten myös huoli ruumiillisesta terveydestä.

Rakkaus ja seksuaalisuus

Ei pysty rakastamaan tai ymmärtämään insestiä kielletyksi, antisosiaalisilla henkilöillä on taipumus Don Juanismiin, perversioihin ja monimuotoiseen perverssiin seksuaalisuuteen. Kumppaneiden ja lasten hyväksikäyttöä tapahtuu usein kuten myös vakavia aviollisia ongelmia.

Kognitiivinen tyyli

Kognitiivisia omituisuuksia, kuten lipeväkielisyys, plagiointi ja taipumus sekoittaa aikomus toimintaan, esiintyy. Tietojen pinnallisuus, epäonnistuminen kokemuksista oppimiseen, ja vainoharhainen maailmankuva ovat tyypillisiä.

Ihmissuhteet

Manipuloivuus ja loismaiset asenteetovat tavallisia antisosiaalisten henkilöiden epävakaissa ihmissuhteissa. He ovat luonteenomaisesti tilapäisissä, pinnallisissa ja välinpitämättömiä suhteissaan toisiin, kapasiteetti puuttuu tunteiden sijoittamiseksi toisiin ihmisiin, sekä sisäistetyt moraaliset arvot puuttuvat myös. He näyttävät riittämättömiltä lasten kasvatukseen ja sosiaalinen toimimattomuus sekä auktoriteettien vastustus ovat korostuneita.

Diagnosointi saattaa olla vaikeaa, koska potilaat usein näyttävät rauhallisilta ja kieltävät ongelmansa. Koko menneisyys, myös tietolähteistä otettu, on tarpeen. Perusteellinen neurologinen tutkimus, EEG, radiologinen tutkimus saattaa olla tarpeen keskushermostovaurion poissulkemiseksi joka aiheuttaisi vastuuttoman käyttäytymisen. Psykopatian tarkistuslista, The Psychopathy Check List ,saattaa olla käyttökelpoinen diagnoosia laadittaessa.

Samanaikaissairastavuus ja erotusdiagnoosi

Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on säännöllisesti samanaikaisesti masennuksen kanssa, millä tavallisesti on ei-tyypillisiä ominaisuuksia. Kaksisuuntainen mielialahäiriö (maaninen muoto) ja henkinen jälkeenjääneisyys (oppimisvaikeudet) tulee sulkea pois. Aineiden väärinkäyttö voi olla samanaikaista lapsuudesta lähtien, ja antisosiaalinen käyttäytyminen saattaa olla toissijaista alkuvaiheen 2.tyypin alkoholismille. Epätyypillinen skitsofreninen häiriö (pseudopsykopaattinen skitsofrenia), ohimolohkon epilepsia, tai limbisen lohkon oireyhtymä tulee myös sulkea pois.

Kernberg esitti hierarkisen erotusdiagnoosin antisosiaaliselle käyttäytymiselle, toisiaan seuraavat kategoriat muodostavat jatkumon:

  1. antisosiaalinen persoonallisuushäiriö
  2. pahanlaatuisen narsismin oireyhtymä
  3. narsistinen persoonallisuushäiriö ja antisosiaalinen käyttäytyminen
  4. muut vakavat persoonallisuushäiriöt ja antisosiaalisia ominaisuuksia
  5. neuroottiset persoonallisuushäiriöt ja antisosiaalisia ominaisuuksia
  6. antisosiaalinen käyttäytyminen osana oireellista neuroosia
  7. epäsosiaalinen reaktio.

Huolellinen persoonallisuuden rakenteen arvionti jokaisessa tapauksessa jossa tavataan antisosiaalista käyttäytymistä on tarpeen tehdä järjestyksessä persoonallisuuden toiminnan määrittämiseksi ja sopivan hoitostrategian valitsemiseksi.

Kulku ja ennuste

Antisosiaalinen käyttäytyminen on kaikkein korostuneinta varhaisina aikuisvuosina, ja vähenee asteittain ikääntymisen myötä. Sopivalla ammatilla jossa on ylikompensoitimahdollisuudet tai hyvällä avioliitolla/kumppanuudella voi olla suotuisia vaikutuksia. Persoonallisuuden kypsymistä saattaa myös tapahtua. Masennus ja hypokondria kehittyy kun tunnepatoutumien purkautuminen ja alloplastinen puolustus(= muiden syyttäminen omista vihantunteistaan) on hylätty. Aineiden väärinkäyttö ja siveettömyys ovat riskikäyttäytymistä HIV infektion kehittymiselle

Hoito

Lääkehoito

Ensisijainen päämäärä on impulsiivisuuden ja agressiivisuuden kontrollointi. Lääkehoitoa käytetään myös työkyvyttömyyttä aiheuttavien oireiden hoitoon, kuten ahdistus, raivo, masennus ja somaattiset oireet. Selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä ja litiumilla voi olla suotuisia vaikutuksia serotonergisen toiminnan säätelyssä. Antiepileptiset lääkkeet, kuten karbamatsepiiniä ja klonatsepaamia voidaan käyttää agressiivisiin tunteenpurkauksiin, etenkin jos EEG:ssä on todettu epänormaaleja aaltoja. Psykostimulantteja kuten metyylifenidaatti (USA:ssa Ritalin(®)) voivat olla käyttökelpoisia jos on todisteita ADHD:n olemassaolosta. Bentsodiatsepiinit ovat vasta-aiheisia koska ne voivat aiheuttaa käyttäytymisen disinhibitiota(=ehkäisyn vähentyminen). Epäsopivuus ja lääkkeiden väärinkäyttö ovat tavallisia ongelmia; siksi lääkkeitä pitää käyttää harkiten.

Psykoterapia

Avopotilaiden psykoterapia on ollut hyvin lannistavaa, ja useimmat potilaat eivät ole myötämielisiä psykodynaamiselle lähestymiselle. Antisosiaaliset henkilöt saattavat haluta paeta vilpittömiä inhimillisiä ihmissuhteita koska he pelkäävät läheisyyttä, ja tämä aiheuttaa vaikeuksia terapeuttiseen yhteyden luomiseen. Heitä pitäisi rohkaista löytämään vaihtoehtoisia puolustusmekanismeja tunnepatoutumiensa purkamiseen ja suojella heitä pilaamasta tiedostamattomasti omia mahdollisuuksiaan omalla käyttäytymisellään. Realistiset ehdot pitäisi luoda, rajat pitäisi asettaa, ja kaikki kolmannen asteen hyötyminen hoidosta (lainpakoilu, loismainen riippuvuus vanhemmista, tai muut sosiaaliset tukijärjestelmät) pitäisi lopettaa.

Eri hoitotapoja on sovellettu tehottomasti, riippuen oireyhtymän vakavuudesta. Ryhmäterapeuttinen hoito saattaa olla paljon suotuisampaa kuin yksilöterapia.

Pienryhmien pitäisi olla homogeenisia, mieluiten kahden terapeutin ylläpitämiä jotka jakavat vastuun ja johtavat ryhmiä ohjaamalla, eivät käskemällä. Oma-apu ryhmät saattavat olla käyttökelpoisia ja ennusteen suhteen parempia, koska antisosiaaliset henkilöt hyväksyvät vastakkain asettelun vertaisiltaan paljon helpommin kuin terapeutti-auktoriteeteilta.

Terapeuttinen yhteisö, joka perustuu Maxwell Jonesin hahmottamiin periaatteisiin jossa sosiaalinen sopeuttaminen on päätehtävänä, saattaa tuottaa positiivisia tuloksia. Erikoisohjelmia pitäisi kehittää, sillä ehdolla että tarjotaan yrityksen rakenne, johto, ja suora vastakkainasettelu ihmissuhdekäyttäytymiseen ja puolustukseen. Terapeutilla pitäisi olla innostunut ja ei-määräävä mutta yritysmäinen asenne, sekä empaattinen ja johdonmukainen käyttäytyminen. Heidän pitäisi yrittää ymmärtää näkymättömiin painettua sisäistä tuskaa eikä rangaista heitä. Vasta-tunteensiirto-ongelmat ovat väistämättömiä, ja todellinen horjuvuus reaktioissa antisosiaalisille potilaille on harkittu olevan terve reaktio.

Paluu hakemistoon

Päivitetty 22.01.2007